Vaunuhistoriallinen Seura

Seuran perustehtävänä on elvyttää vaunukulttuuria ja edistää olemassa olevan historiallisen vaunukaluston säilyttämistä ja kunnostamista sekä luetteloida kalustoa ja tallentaa niihin liittyviä tietoja ja kuva-aineistoa.

Sällskapets stadgar:

Kunnostuskurssien projektityö:

Perinneajot Malmgård 2024:

Raportti Hamina Bastion Vaunuparaatista 2022:

Toimintakertomus 2021:

Toimintakertomus 2020:

Toimintakertomus 2019:

Raportti seuran 10-vuotisjuhlista 2019:

Toimintakertomus 2018:

Raportti seuran pikkujoululounaasta 2018:

Kuvia seuran syysretkestä 2018:

Raportti seuran perinneajoista Vuojoen kartanolla 2018:

Raportti seuran perinneajoista Fiskarsissa 2018:

Kevätretki Söderlångvikin kartanoon 2018 ja tiivistelmä Amos Anderssonin elämästä:

Toimintakertomus 2017:

Raportti seuran pikkujoululounaasta 2017:

Raportti seuran perinneajoista Honkolan kartanolla 2017:

Raportti seuran kevätretkestä Tukholmaan 2017:

Toimintakertomus 2016:

Raportti seuran pikkujoululounaasta 2016:

Raportti seuran syysretkestä Tampereelle 2016:

Raportti maksuttomasta ajeluttamisesta ikäihmisille 2016:

Raportti seuran perinneajoista Oitbackan kartanolla 2016:

Kuvia seuran matkasta Tanskaan 2016:

Raportti seuran vaunukulttuuriviikonlopusta 2016:

Toimintakertomus 2015:

Raportti seuran syysretkestä Ylen ajokaluvarastoihin 2015:

Raportti seuran matkasta Norjaan 2015:

Raportti seuran perinneajoista Oitbackan kartanolla 2015:

Raportti seuran kevätretkestä Emil Cedercreutz -museoon 2015:

Toimintakertomus 2014:

Virkamiehen raportti vuodelta 1913 hevosajokalujen tuotannosta Suomessa:

Maailman suurimmat hevospatsaat

Helsinki 1900-luvun alussa

London Street vuonna 1903

Moskova 1900-luvun vaihteessa

Jääkuutioiden teko vuonna 1919

Metsätöitä vuonna 1930

Heinäntekoa viikatteella

Helsinki vuonna 1950

Joulukirkkoon hevosella

Museovirastolla on kuvakokoelmat sivustolla historiallisia valokuvia.
Tässä esimerkkejä hakusanoista hevonen ja vaunut.

Vanhoja amerikkalaisia valokuvia hevosista ja vaunuista.

The New York Public Library, kuvia hevosista ja vaunuista.

Markku Saari In Memoriam

Markun hevosmiehen ura alkoi jo lapsena. Perheellä ei ollut omaa maatilaa, mutta he vierailivat paljon sukulaisten tiloilla. Hänen piti aina päästä työhevosen selkään istumaan ja siinä hän sitten istui aamusta iltaan, päivästä toiseen, niin pitkään kuin vierailu kesti. Istumista ei haitannut yhtään, että paksut työhevosvaljaat hankasivat takapuoleen aina hiertymät. Nehän hoidettiin kuntoon aina vierailujen jälkeen. Näistä kokemuksista se harrastus sitten alkoi.

Markku palveli varusmiespalveluksensa Niinisalossa 1960-luvulla, jolloin siellä oli vielä hevosia ja kun kysyttiin ketkä ovat hevosajotaitoisia, niin hän ilmoittautui. Palvelusaika sujui siten mukavan harrastuksen parissa.

Myöhemmin kun Markulla oli oma perhe, he asuivat Vantaalla Ponihaan läheisyydessä missä oli tapana lasten kanssa käydä katsomassa hevosia. Kun lapset tulivat ratsastusikään, niin Markku, tytär ja poika ilmoittautuivat kaikki ratsastuskurssille ja siitä tuli koko perheen harrastus. Perheen ratsastusharrastus johti lopulta siihen, että kodiksi tuli hankittua pieni maapaikka ja tyttärelle oma connemara-poni, jonka kaveriksi tuli suomenhevosvarsa, jonka Markku koulutti sekä ratsuksi että ajolle.

Ennen Suomen Vaunuhistorialliseen Seuraan jäseneksi liittymistään Markku lähestyi seuran hallitusta kirjeellä. Hän tiedusteli kirjeessään, että hyväksytäänkö hänet jäseneksi, sillä hänellä ei ole vanhaa historiallista vaunua, vaan Puolassa tehty vanhan vaunun replica, jonka pyörissä on nykyaikaiset laakerit jne. Näyttää siis vanhalta, mutta ei ole sitä. Vastasimme, että tottakai hyväksytään, tervetuloa joukkoon.

Tällä hienolla vis-à-vis-juhlavaunulla hän sitten osallistui seuran järjestämiin tapahtumiin. Jossain vaiheessa hän oli ainoa ajuri, joka oli osallistunut seuran kaikkiin perinneajoihin. Seuran hallitus päätti palkita hänet tästä aktiivisuudesta hankkimalla hänelle harmaan silinterihatun. Siihen asti hän oli ajanut ruskealla silinterillä, mutta nyt hän sai harmaan, sillä valjakon omistajan kuuluu etiketin mukaan ajaa harmaa silinteri päässään.

Eräänä toisena vuotena seuran hallitus päätti palkita Markun Saksasta hankituilla valjakkoajoon suunnitelluilla nahkaisilla ajokäsineillä, kun hän järjesti Tampereella eläkeläisille ilmaiset ajelut Tampereen keskustassa. Nämä erityispalkinnot kertovat osaltaan siitä arvostuksesta mitä seuran hallitus tunsi Markun panostuksesta. Ketään muuta jäsentä ei ole koskaan palkittu millään vastaavilla huomionosoituksilla.

Markun hevosmiehen ura alkoi siis jo lapsena ja jatkui läpi elämän. Päivittäistä hevosella ajoa kertyi yli 40 vuoden ajan ja sitä ennen oli satunnaista ajamista. Vossikka-ajon Tampereen keskustassa piti alun alkaen olla vain tilapäinen keikka, mutta tästä tilapäisestä keikasta tuli 20 vuoden työrupeama.

Vossikka-ajurin työnkuvaan kuuluu kaikenlaisia ajoja: kiertoajeluja, polttariajoja, hääajoja, esiintymisiä elokuvissa, firma-ajoja, lastentarhoissa ja vanhusten hoitolaitoksissa vierailemista ja ajamista jne. Vain harvalle hevosmiehelle on kertynyt sellainen kokemus mitä Markulle. Me Suomen Vaunuhistoriallisessa Seurassa jäämme kaipamaan hänen kokemustaan ja sitoutumistaan seuran toimintaan.

Kunnostuskurssit jatkuvat Ypäjällä

Seuran oman vossikkavaunun kunnostus jatkuu uudella konseptilla, yksipäiväisen kurssin muodossa. Kurssipaikkana toimii Kiesimestarit Ypäjällä ja kurssin ohjaajana on tuttuun tapaan Jenni Mäntynen. Seuran vaunu on edennyt hitaasti, mutta varmasti ja tällä hetkellä työvaiheena on loput alustan puhdistukset, sekä kehdon työstämisen aloitus. Opetus keskittyy tällä kertaa näihin aiheisiin, mutta sivuaa laajemmin muitakin osa-alueita. Valmistuttuaan vaunu tullaan näkemään seuran tapahtumissa niin ajossa, kuin näytteillä.

Kurssipäivät ovat lauantait 25.1, 22.2 ja 29.3
Kurssipäivän aikataulu: Klo.10.00 kurssi alkaa kahvittelun merkeissä.

Vaunun kunnostusta klo.17 asti. Päivän aikana omakustannelounas, jonka
tilaamme verstaalle yhteisesti, lisätietoja myöhemmin.

Kunnostuskurssi on seuran jäsenille ilmainen, Seuran ulkopuolisille hinta 30,- / päivä.
Ilmoittautumiset kuhunkin kurssipäivään erikseen, aina edellisen viikon sunnuntaihin mennessä.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Heidi Mäkinen p.0405296997 tai lempiharrastus@gmail.com

Tervetuloa mukaan oppimaan ja toteuttamaan kulttuuritekoa !

Pelimanniajot Korppoossa

Kavionkopsetta ja kamarimusiikkia

Seuran sääntömääräisessä vuosikokouksessa 13.4.2024 valittiin Heidi Sinda jatkamaan puheenjohtajana.

Hallitukseen valittiin jatkamaan Janica Illman, Matti Lahtinen, Anne Loukusa-Ahola, Heidi Mäkinen, Mika Palosara, Tuulikki Wahe-Rohrbach ja Erkki Wuolijoki.

Uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Viola Kantola.

12.-13.4.
Eat-Feel-Taste -tapahtuman koeajo
Harjun Oppimiskeskus, Virolahti

13.4.
Seuran sääntömääräinen vuosikokous
Harjun Oppimiskeskus, Virolahti

13.-14.4.
Kunnostuskurssi
Harjun Oppimiskeskus, Virolahti

25.5.
Perinneajot
Malmgård, Loviisa

6.7.
Eat-Feel-Taste -tapahtuma
Kavionkopsetta ja kamarimusiikkia
Harjun Oppimiskeskuksen puisto, Virolahti

27.7.
Pelimanniajot
Korpo Gård, Korppoo

Nuutinpäivän juhlalounas

Juhlapuhe

Vaunuhistorillisen seuran 15-vuotis juhlavuosi käynnistyi Nuutinpäivän juhlalounaalla Tampereella, Finlaysonin palatsissa.

Paikalle oli saapunut 37 vierasta. Aluksi tutustuttiin lähitienoon historiaan seuran tarjoamalla lyhyellä kävelykierroksella. Opas Markus Henriksson kertoi Tampereen tarinoita ja Finlaysonin puuvillatehtaan synnystä, sekä keskeisistä henkilöistä jotka vaikuttivat alueella. Pakkanen ja viima oli pureva joten reilu puolen tunnin kuluttua siirryttiin Palatsille kohti varsinaista juhlaa.

Maukkaiden alku,- ja pääruokien jälkeen Karl-Henrik Jönsson kertoi seuran synnystä ja menneistä tapahtumista, sekä mm. Pietariin suuntautuneesta retkestä. Myös seuran ensimmäinen puheenjohtaja Carl-Johan Hindsberg ja ensimmäinen sihteeri Silvio Hjelt jutustelivat alkuajoista.

Juhlavuoden kunniaksi seuran logosta on teetetty pinssejä, joiden julkistaminen tapahtui juhlassa. Pinssin hinta on 30 euroa ja niitä myydään tapahtumissa. Tuotot käytetään mm. seuran oman vaunun kunnostukseen. Pinsseistä teetettiin myös ansiomerkkejä, juhlavalla nauhalla varustettuja. Ensimmäiset seitsemän ansiomerkkiä jaettiin historiallisten vaunujen eteen tehdystä työstä.

Merkin saivat: Margareta Segersven, Ann-Louise Brüninghaus, Axel Cedercreutz, Karl-Henrik Jönsson, Carl-Johan Hindsberg, Silvio Hjelt ja Jenni Mäntynen. Jälkiruoan nauttimisen jälkeen suunnattiin kotimatkalle.

Tunnelmia Korppoosta

Wanhat vaunut Korppoo Sea Jazzeilla 22.7.2023

Tulevana kesänä emme järjestä lainkaan perinneajoja. Perinneajojen tilalla ajetaan Jazz-tapahtuman yhteydessä Turun saaristossa, Korppoossa. Korpo Gård, www.korpogard.fi Korppoontie 6, 21710 Korppoo.

Yhteistyökumppanina toimii Korpo Seajazz -tapahtuma www.korposeajazz.fi

Kutsu tästä:

Nuutinpäivän lounaan kuvia

Risto Tuike In Memoriam

Seuran jäsen Risto Tuike nukkui pois jouluaattona 2022. Hän oli puolisonsa Anne Marie Aminoffin kanssa aktiivinen osallistuja seuran tapahtumiin. Olimme Riston kanssa saman kylän poikii, Angelniemestä (nyk. Salo). Siellä hänet tunsi kaikki, sillä hän oli toiminut kipparina lossilla, joka kulki mantereen ja Kemiön välissä.

Ristolla oli erityispiirre, jota kunnioitin suuresti. Hän oli erityisen välittävä ja huolehtivainen kaikkia kohtaan, ja nimenomaan kaikkia kohtaan.

Joku neropatti oli kerran keksinyt seuran pikkujouluihin teemaksi ”ota oma pullo mukaan, kerro siitä tarina ja paras tarina palkitaan”. Muistan hyvin Riston pullon tarinan. Se kertoi Anne Marien ja hänen ensimmäisestä yhteisestä ulkomaanmatkasta. Riston puhelimen taustakuvakin oli Anne Marie.

Riston viimeisellä lossimatkalla hänen ei enää tarvinnut kokea kipparin vastuuta ja se vei hänet enkeleiden valtakuntaan.

Kunnostuskurssit

Ensimmäinen vaunuhistorian starttikurssi järjestettiin Harjun oppimiskeskuksessa, Ravijoella 15-16.10.2022. Kursilla opiskeltiin vaunuhistoriaa ja vaunun perushuoltoa, sekä tehtiin kunnostussuunnitelmia. Kurssille osallistui 12 innokasta oppilasta. Kouluttajana toimi Jenni Mäntynen.

1-2.4.2023 kurssit jatkuivat Harjussa. Tällä kertaa keskityttiin purkamiseen. Seuran oma vaunu, A. Ahlströmin kuolinpesältä lahjoituksena saatu, otettiin työn alle ja odottaa nyt purettuna syksyn 2023 kurssia. Myös omia vaunuja työstettiin kurssilla.

Wiurilan perinneajojen voittaja

Anna Vilkko, Tuusula
Groomi Rosa Strander
Shetlanninponit Tallbos Gameboy ja Tallbos Gambler

Wiurilan perinneajojen paras tarina

Heidi Mäkinen, Hämeenkyrö

Wiurilan perinneajojen kuvia

Hamina Bastion tunnelmia 2022

IN MEMORIAM

Seuran kunniajäsen Christine Furuhjelm on poissa,
mutta muisto elää.
Kiitos kaikesta, Christine.

Menu tästä:

Reijo Kuhakoski In Memoriam

Helsingin viimeinen vossikka-ajuri ja seuran kunniajäsen Rede Kuhakoski lähti viimeiselle ajelulle perjantain ja lauantain 26.-27.7.2019 välisenä yönä.

Hänen intonsa hevosiin oli syntynyt jo lapsena isoisän maatilalla Pylkönmäellä. Seuran toimintaan hän tuli aktiivisesti mukaan vuonna 2013 ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin seuran kunniajäseneksi.

Tunnettuna hevosmiehenä ja vaunuasiantuntijana hänet oli yritetty houkutella seuran toimintaan jo aikaisemmin ja hän kävikin seuran alkuvuosina eräässä tilaisuudessa, jossa toimintaa esiteltiin. Tämä tilaisuus päättyi kuitenkin vähän onnettomasti, sillä seuraa esittelevä henkilö oli lipsauttanut puheessaan vaunu-sanan sijaan kärry. Tämän lipsahduksen kuultuaan Rede käveli tilaisuudesta oikopäätä ulos ja ilmoitti, ettei halua olla missään tekemisissä Suomen Vaunuhistoriallisen Seuran kanssa, jos siellä ei tiedetä kärryn ja vaunun eroa.

Edellä kuvattu ehdottomuus on piirre, josta me kaikki olemme saaneet osamme, jotka olemme Reden kanssa olleet tekemisissä. Diplomatia ei kuulunut Reden tyyliin, vaan hän ilmoitti kantansa sekä hyvässä että pahassa aina suoraan.

Mikäli hän oli töksäyttänyt jostain asiasta liiankin suoraviivaisesti, se saattoi painaa häntä niin, että hän otti asian uudestaan esille seuraavana päivänä tai sitä seuraavana vähän lievemmässä muodossa. Rede oli uskollinen ystävä, joka osasi huolehtia myös siitä, että ystävyys säilyi.

Reijo Kuhakosken panos Suomen Vaunuhistoriallisen Seuran toiminnassa on ollut merkittävä. Hänen kykynsä kertoa tarinoita ja esitelmiä sekä perinneajojen tuomaroinnit ovat meidän kaikkien muistoissa vielä pitkään. Kiitos kaikesta, Rede. JJ